Tervetuloa museovierailulle myös lasten kanssa

”Parasta oli se lämpömittari, joka näytti 22 astetta”

Moni matkailija ehkä miettii, kannattaako pienten lasten kanssa lähteä museovierailulle. Jaksaako lapsi käyttäytyä, käykö lapsen aika pitkäksi, meneekö näyttely pienellä kävijällä ohi tai tuleeko äkäinen museovirkailija komentamaan? Huoli pois, sillä museoihin ovat kaikki ikään katsomatta tervetulleita, ja itse asiassa Mikkelin taidemuseoon on alle 18-vuotialle ilmainen sisäänpääsy. Museokortin omistavat aikuiset pääsevät myös ilmaiseksi näyttelyyn. Lapsille on tarjolla myös ihan oma lasten ”museokortti”, johon voi kerätä leimoja tai tarroja museoista, joissa on vierailtu.

Jos on opastanut museoissa niin aikuisryhmiä, kuin lapsiakin, eroja näiden kävijöiden välillä huomaa nopeasti. Aikuisten hyväksi on sanottava, ettei juoksemista museon tiloissa tarvitse kieltää. Lasten hyväksi taas menee ennakkoluuloton asenne, mielikuvitus, keskustelut, uskallus tuoda omat näkemykset ilmi ja kekseliäät tavat kokea teoksia. Kun aikuinen istahtaa esimerkiksi Jaakko Aution teoksen ääreen rauhoittumaan, lapsi lähtee kiertämään kaiuttimia, katsoo altaan alle, tahtoo koskettaa veden väreilevää pintaa. Lapsi kokee teoksen usein kokonaisvaltaisemmin. Pieni lapsi ei vielä ajattele taideteoksen olevan jotain jalustalle nostettua ja arjen yläpuolella olevaa. Lapselle teos on yksi osa arkipäivän kokemusta, kenties jossain puistossa nähdyn naakan ja aamulla päälle valitun lempipaidan välillä. Taidemuseossa oppiikin varsin perustavanlaatuisesti, mikä miellyttää omaa silmää tai millä tavoilla itseään voi ilmaista. Taidekasvatuksen parissa puhutaankin esteettisestä elämyksestä, eli kauneuden kokemuksista, jotka ovat arvokkaita itsessään. Taidemuseossa tuollaisen elämyksen tunnistamista voikin hyvin harjoitella ja sitten soveltaa tuota kokemusta arkipäivässä. Yhdessä voi esimerkiksi pohtia, mikä museossa koetusta teoksesta tekee kauniin tai hauskan. Samoja asioita voi sitten etsiä kotimatkalla mainoksista ja maisemista tai kotona tauluista, julisteista tai vaikka leluista.

Lapset ovat myös viiltävän rehellisiä. Parasta museokäynnillä ei välttämättä ole valtava maalaus tai omaa elämää elävä kineettinen veistos. Helteiden ottaessa koville paras asia koko museossa voikin olla lämpömittari, joka näyttää vain 22 celsiusastetta. Eikä lapsi epäröi sanoa tätä ääneen.

M_itä? Nykytaiteen biennaalissa yleisön, niin aikuisten kuin lastenkin, suosikkiteokseksi on noussut juuri edellä mainittu Jaakko Aution teos, Äänen aika. Teoksessa äänimaisema yhdistyy väreilevään vedenpintaan.  Aivan pienimpiä lapsia yhtäkkiä soimaan alkava laulu saattaa jännittää, mutta silloin voi kierroksen jättää kesken ja tulla vaikka juttelemaan museovirkailijoille. Onneksi museoissa voi tehdä paljon muutakin, kuin katsoa hiljaa teoksia. Taidemuseon työpajatilasta löytyy muun muassa piirustusvälineitä. Jos muilla seurueessa kestää kauemmin näyttelyssä ja tylsyys alkaa iskeä, voi työpajassa taiteilla omia teoksia.

M-itä?-biennaalin teokset jalkautuvat myös kaupungille, joten ulkoillessakin voi tutustua taiteeseen. Museoon ei jäätelön kanssa voi tulla, mutta esimerkiksi Jaana Partasen teosta Naisvuorella voi tutkia eväiden kanssa. Samoin Hanna Vahvaselän teokselle Pursialan hiidenkirnulle voi tehdä eväsretken perheen tai kavereiden kanssa.

Vinkkejä koko perheen museokäynnille:

• Jos museoreissua on suunniteltu etukäteen, tutustukaa jo kotona esillä olevaan näyttelyyn. M_itä?-biennaalista löytyy tietoa ja esittelyt taiteilijoista osoitteesta www.mitabiennaali.fi.
• Kerratkaa kotona, miten museoissa käyttäydytään. Esineisiin tai teoksiin ei kosketa, ellei erikseen kehoteta ja näyttelytiloissa ei saa juosta. Mikäli tilassa on muita ihmisiä, on kohteliasta pitää oma äänenvoimakkuus maltillisena.
• Mukaan voi ottaa vaikka oman piirustuslehtiön ja taiteilla oman näkemyksen näyttelyn teoksista. Niin vanhat mestaritkin oppivat! Taidemuseon työpajatilasta löytyy myös piirustusvälineitä.
• Älkää etsikö teoksista juuri oikeita vastauksia. Pohtikaa yhdessä ja kyseenalaistakaa. Mikään kysymys ei ole huono. Liikkeelle voi esimerkiksi lähteä kysymyksestä: ”mitä tässä teoksessa on meneillään?”
• Museoväsymys voi iskeä nopeastikin. Teoksia voi katsella istualtaankin, jopa makoilemalla. M_itä? biennaalissa voi jopa käydä pitkälleen Emma Fältin teoksen äärelle, tai pötkähtää Tarja Walliuksen tyynyille kuuntelemaan äänimaisemaa. Museokäynnistä jää mukavampi muisto, kun näyttelyssä saa olla oman jaksamisen mukaan.
• Keskustella saa, ja mikäli jokin jää askarruttamaan, henkilökunnalta voi kysyä mitä vain.

Samoja vinkkejä voi käyttää koululais- tai päiväkotiryhmien kanssa. Suurempien ryhmien vierailut kannattaa varata etukäteen.

Vierailun jälkeen voi vielä pyörähtää museokaupassa katsastamassa, löytyisikö itselle matkamuistoa tai kaverille tuliaista. Museokauppaan on myös vapaa pääsy, joten siellä voi pyörähtää ostosreissunkin yhteydessä.