Päämajan palveluksessa Mikkelissä oli vuosina 1939─1945 parhaimmillaan noin 2500 henkeä. Päämajan toimintoja oli sijoitettuna ympäri kaupunkia julkisiin rakennuksiin sekä myös ympäröivän maaseudun kartanoihin. Maaseudulla yksiköt olivat paremmassa suojassa mahdollisten pommitusten varalta.
Kekkolan kartanossa oli talvisodan aikana hevosten kokoamispaikka. Kekkolaan tuotiin sekä puolustusvoimille pakko-otettuja että sotasaaliiksi saatuja hevosia. Hevosia oli kerrallaan enimmillään reilut sata. Jatkosodassa Kekkolaan sijoitettiin pommituslentolaivue 44:n komentaja esikuntineen sekä myöhemmin tykistöntarkastaja, kenraali V.P. Nenonen esikuntineen. Tykistöntarkastaja oli tärkein ja vaikutusvaltaisin ylipäällikön asettamista aselajien tarkastajista.
Mikkeliä pommitettiin talvisodassa ensimmäisen kerran tammikuussa 1940. Ihmiset pakenivat palavasta kaupungista ja tuona iltana Tertin kartanossa sai yösijan 80 pakolaista. Tykistökomentaja Väinö Svanström esikuntineen siirtyi pommituksen jälkeen Terttiin. Jatkosodassa Terttiin oli sijoitettuna päämajan pääintendentin osasto, jonka tehtävänä oli päämajan taloushuolto.
Kyyhkylän kartanossa oli jo ennen sotaa toiminut Vapaussodan sotainvalidien kuntoutuskoti. 1939─1945 sotien aikana siellä toimivat päämajan hallinnollinen ja järjestelyosasto sekä sotapoliisikomentaja esikuntineen. Kesällä 1944 Kyhkylään sijoitettiin väliaikaisesti yli 2 000 Karjalan evakkoa.
Kyyhkylän kartanolla on pitkä historia sotaveteraanien kuntouspaikkana.
