Suoraan sisältöön
Osta
elämys

Päivä marsalkka Mannerheimin saappaissa Mikkelissä

Päivä marsalkka Mannerheimin saappaissa Mikkelissä

Aristokraatti, kulinaristi, Venäjän keisarillisen Chevalier -kaartin upseeri, vakooja, tutkimusmatkailija, Suomen armeijan ylipäällikkö ja  tasavallan presidentti. Tätä kaikkea oli Carl Gustaf Mannerheim. Moniko tiesi, että hän on ollut myös ravintoloitsija? Moniulotteisen ja kiinnostavan henkilön vaikutus näkyy edelleen Mikkelin katukuvassa ja makumaailmassa. Lähdetäänpä Mikkelin kierrokselle Mannerheimin tapaan. 

Sotilasura saneli suunnan Mannerheimin elämälle 

Mannerheimin tie sotilasuralle alkoi kadettikoulun kautta tsaarin ratsuväkiopistoon ja Chevalier-kaartiin. Hän vietti 30 vuotta Venäjän keisarin armeijassa aina vuoden 1917 vallankumoukseen asti. Sisällissodan sytyttyä Suomessa Mannerheim johti valkoisten joukkoja ensin päämajassa Vaasassa ja sen jälkeen Mikkelissä. Toisen maailmansodan sytyttyä Mannerheim määrättiin puolustusvoimain ylipäälliköksi. Päämaja sijoitettiin jälleen Mikkeliin, ja Päämajamuseossa on edelleen nähtävänä Mannerheimin työhuone sellaisena kuin se oli sodan aikana. Samassa rakennuksessa toimii nykyään myös tiedekeskus Sodan ja rauhan keskus Muisti vaikuttavine näyttelykokemuksineen.

Mannerheimin työhuone Päämajamuseossa.
Mannerheimin työhuone autenttisessa asussaan Päämajamuseossa

Mannerheim Mikkelin katukuvassa

Mannerheimin kunniaksi ja sisällissodan päämajan muistoksi nimettiin Mikkelissä rautatieaseman editse kulkeva tie Mannerheimintieksi 1919, ensimmäisenä Suomessa. Rautatieasemalla sijaitsee myös museokäytössä oleva Mannnerheimin salonkivaunu, joka avaa ovensa yleisölle kerran vuodessa, 4.6. Mannerheimin syntymäpäivänä ja puolustusvoimain lippujuhlapäivänä. Tässä vaunussa Mannerheim ehti matkustaa yli sata kertaa sotavuosina. Salonkivaunuun voi tutustua myös virtuaalisesti http://salonkivaunu.mikkeli.fi

Mannerheimin salonkivaunun sisätilat.
Mannerheimin salonkivaunussa oli tyylikästä tunnelmaa.

Päämajan lisäksi Mannerheimin askeleet veivät läheiseen Naisvuoren kallioon louhittuun viestikeskus Lokkiin, joka toimipäämajan puhelin- ja lennätinkeskuksena sekä päämajan ylimmän johdon suojatiloina. Lokissa työskenteli yli sata henkilöä, valtaosa naisia. 

Nähtiinpä Mannerheim päämaja-aikana monessa muussakin kohteesssa Mikkelissä, kuten Hyytiäisen parturiliikkeessä Porrassalmenkadulla, sairaalassa tervehtimässä haavoittuneita sekä saunomassa sairaalan pihalla sijainneessa saunassa, elokuvateatteri Kinolinnassa Vuorikadulla, paloasemana ja päämajan toimintojen keskuksena toimineesessa nykyisessä Mikkelin Teatterin kotitalossa, Pitäjänkirkossa ja Kenkäverossa, Mannerheimin mukaan “kristikunnan kauneimmassa pappilassa”.

Kenkäveron tarjoilija.
Kenkäveroa ei turhaan Mannerheim kehunut kauniiksi. Täällä Mannerheim nautti klassisen Sankarivainajien päivän lounaan  Kenkäveron tapaan toukokuussa 1944.

Mannerheim vieraili myös Mikkelin vanhalla kasarmialueella, jossa upseerit ja miehistö majailivat ja joka nykyään toimii Jalkaväkimuseona. Mikkelin tuomiokirkon lähellä sijaitsevassa Graniittitalossa Mannerheim asui syksystä 1941 maaliskuuhun 1944. Hyytiäisen parturiliikettä ja sairaalan pihan saunaa ei enää ole, mutta muut rakennukset löytyvät Mikkelistä edelleen. 

Marskin patsas.
Mannerheimin satavuotissyntymäpäivän kunniaksi 4.6.1967 kuvanveistäjä Kalervo Kallio suunnitteli pronssisen veistoksen. Patsas sijaitsee Mikkelin torilla.

Makumaailmaa marsalkan ja kulinaristin tyyliin

Siviilielämää Mannerheim vietti 1920-luvulla Hangossa, jossa hän omisti  Neljän tuulen tupa -kahvilan muutaman vuoden ajan.  Kulinaristin maku oli tarkka. Mannerheim järjesti kahvilassa illallisia, joiden menun hän suunnitteli itse alusta pitäen. Ranskalaistyyppisen kahvilan listalla oli mm. kello viiden tee Mannerheim-leivoksineen ja ranskalaista kalakeittoa. 

Kiinnostus ruokaan näkyi myös Mannerheimin isännöimillä aterioilla päämaja-aikana Mikkelissä. Mannerheim halusi vaikuttaa tarjoiluihin, joita Hotelli Kalevan keittiö valmisti erityisesti, kun aterialle oli tulossa vieraita. Kalevan tarjoilijan, Hanna Torniaisen, muistelmien mukaan Mannerheim arvosti hyvää, yksinkertaista ja kevyttä ruokaa. Alkuun nautittiin snapsi, leikkeletä, munakasta tai kohokasta ja pääruoaksi esimerkiksi lammasta tai kaalikääryleitä. Arkioloissa kävi vaatimattomammatkin ruoat, kuten silakkalaatikko. Suurin osa aineksista oli kotimaisia elintarvikkeita. Kalaruoat olivat Mannerheimin mieleen, ja muikkua saatiinkin lähialueelta kuhan ja lohen tullessa hieman kauempaa. Maailmanmatkaaja kun oli, marsalkan pöydässä oli tarjolla myös ei ihan niin perinteisiä mausteita kuten paprikajauhetta ja chilijauhetta etelä-savolaisille tutumpien valko-, mauste- ja mustapippurin lisäksi.  

Ateriat nautittiin Mikkelin klubin perinnesalissa. Mikkelin klubi on 1898 perustettu englantilaistyyppinen herrainklubi, jossa Mannerheim upseereineen, “Marskin hovi”, nautti päivittäin lounaan ja illallisen. Nykyään Mikkelin klubin perinnesali toimii tilausravintolana. 

Näyttelijä esittää Mannerheimiä tarinaillallisilla Mikkelin klubilla.
Näyttelijä Timo Närhinsalo Marskin roolissa Mikkeliklubin lounaalla. 

Mannerheimin tuliaiset Etelä-Savon ruokakulttuuriin

Mannerheim ja päämajan henkilöstö toivat piristystä Mikkelin sosiaaliseen elämään ja ravintolaelämään, mikä vaikutti myös seudun ravintoloiden tarjontaan. Seudun kartanot olivat vuosisatojen kuluessa luoneet Etelä-Savoon ainutlaatuisen ruokakulttuurin, jossa maistuu idän ja lännen vaikutus sekä eurooppalaisten säätyläisten makumaailma. Siihen Mannerheim toi oman lisänsä. 

Kuha Walewska, paistettu kuha herkkusienikastikkeen ja piparjuurivoin kera, seljanka, suklaakakku ja mansikat sekä pappilan hätävara olivat muutamia Mannerheimin lempiruokiaa. Yksi suosikeista, Vorschmack, löysi tiensä myös Mikkeliin, ja sitä voi ostaa mukaansa Tertin Kartanosta.

Kuhaa Walewska Mikkelin klubilla.
Kuha Walewska á la Mikkelin klubi. 

Marskin ryyppy ja näin se nautitaan

Ehkä tunnetuin Mannerheimin ruokamuisto suomalaisille on Marskin ryyppy. Juoma on peräisin Mannerheimin palvelusajoilta Venäjän tsaarin armeijan Chevalier-kaartissa. Upseereiden luontaisetuihin kuului yksi ryyppylasillinen vodkaa lounaalla ja kaksi päivällisellä. Lasit kaadettiin siis piripintaan ja harjoitus teki mestarin: kokenut sai nostettua juoman huulilleen läikyttämättä. 

Eau-de-Vie de la Table Ronde de St. Michel 1942 eli  Mikkelin pyöreän pöydän elämän vettä vuodelta 1942 sisälsi

  • 1 l Rajamäen akvaviittia

  • 2 cl vermuttia

  • 1 cl suomalaista giniä

Näin se nautitaan sen ajan henkeä kunnioittaen: 

Kaada jääkylmä ryyppy korkeajalkaiseen snapsilasiin piripintaan. Pidä kiinni lasista leveän osan keskikohdalta peukalolla ja etusormella. Kohota kättä pitämällä kyynärpäätä suoraan vartalosta ulospäin ja tuo lasi lähelle vartaloa. Siirrä katse lasista kohti vastapäätä istuvan silmiä ja kohota lasi kohti suuta. Juo snapsi kahdella siemauksella tai useamaan kertaan “pureskellen”.

Onnistuitko läikyttämättä?

Lähteitä

Mikkelissä Mannerheimin gastronomisilla jalanjäljillä - Himahella (kotiliesi.fi)

Mannerheim omisti kahvilan Hangossa – nautti aamiaisen klo 9 - Kotiliesi.fi

Muisti