Laiturilla Mökkikirje

Poissa hyvä, mökillä paras

Mökkikirje toukokuu 2017 | Kirjoittanut: Leena Karo


Kiersin tänä keväänä Ruotsissa ja Norjassa sellaisilla vapaa-ajanasukkaiden suosimilla alueilla, jotka muistuttavat monella tavalla Mikkelin seutua. Omalla tavallaan kerta kaikkiaan ihania paikkoja! Niin kuin täällä, sielläkin on tarjolla puhdasta luontoa, vettä ja komeita näkymiä. Ja Mikkelin tapaan myös siellä on runsaasti loma-asuntoja. Eräs tapaamani pienen ruotsalaisen merenrantakunnan edustaja sanoi, että ei uskalla kuvitellakaan, mitä tapahtuisi, jos ei olisi vapaa-ajanasukkaita. Alueiden taloudelliselle hyvinvoinnille mökkiläiset ovat sielläkin elintärkeitä!

Ensimmäinen etappi oli Ruotsissa, Länsi-Götanmaan läänissä, meren rannalla, Lysekil-nimisessä pienessä kalastajakaupungissa ja sen ympäristössä, runsaan tunnin ajomatkan päässä Göteborgista. Lysekilissä lomanviettäjiä vetää puoleensa upea meri.

Toinen kohde oli Norjassa, Fagernesissa, Valdresin alueella, noin kolmen tunnin ajomatkan päässä Oslosta. Fagernesissa vetonaulana on villi tunturiluonto.

Kummallakin alueella suurin osa mökeistä on yksityisomistuksessa. 

Lomat vietetään omassa talossa ja vaikka talo olisi suurimman osan vuodesta tyhjillään, vuokraaminen ei oikein näytä täälläkään kaikkia houkuttavan. Monille ruotsalaisille ja norjalaisille mökinomistajille kakkosasunto on kaupunkikotiakin rakkaampi. Tapaamani paikalliset loma-asukkaat kertoivat kutsuvansa sinne ystäviään ja kokoontuvansa taloonsa useamman kerran vuodessa laajemman sukunsa kanssa. Uusia taloja rakennetaan ja vanhoja korjataan koko ajan. Mökkitalkkarit ja mökkisiivoojat olivat kuitenkin useimmille aika tuntemattomia ammattilaisia. Vuokrattaviksi rakennettuja vapaa-ajanasuntoja netistä kuitenkin löytyy kummaltakin alueelta runsaasti.  


 
Otetaan esimerkiksi Grundsund, vauraiden göteborgilaisten unelmapaikka. Suojaisan salmen rannalla kukkulaisessa maastossa kohoaa monen hyvin toimeentulevan ruotsalaisen kaksi-kolmikerroksinen unelmahuvila. Kaikki on hyvin hoidettua, talot ovat tuoreessa maalissa, aidat suorina, puutarhat viimeisen päälle siistejä. Ikkunoista näkyy salmelle tai avomerelle. Meri välkehtii ja puuskainen tuuli ja sade piiskaavat oppaamme, juuri eläkkeelle jääneen insinööri Jan-Ericin, takkia.

Kuljemme hänen perässään ja kuuntelemme, kun hän kertoilee, kuka asuu missäkin talossa. Tässä asuu maailmankuulun suuryrityksen toimitusjohtaja, tässä joku, joka on perinyt talon ja tekee nyt remonttia. Tämän talon taas asukas lunasti suvultaan. Ja tässä asuu joku, joka on syntyisin tältä alueelta ja nyt vuosikymmeniä Göteborgissa asuneena ja vaurastuneena on onnistunut vihdoinkin toteuttamaan unelmansa ja ostamaan täältä itselleen satavuotiaan talon. Koulutettua, sivistynyttä väkeä, joka arvostaa alueen monia kesäisiä kulttuuritapahtumia, kehaisee Jan-Eric. Tänne siirrytään viikonlopuiksi ja muutamaksi keskikesän viikoksi, tavallisimmin juhannuksesta eteenpäin. Muun aikaa talot ovat tyhjillään.

Rantayksityisyyttä ei ole. Omaa rantaa tai laituria ei ole kenellekään, vaikka huvilan tontti näyttäisi rajoituttuvan mereen. Jan-Ericin talo on lähellä rantakaistaletta ja niinpä hänellä on rannassa oma vajakin, jossa hän säilyttää ulkokalusteita ja venetarvikkeita. Sen edestä hän voi astua veneeseensä tai lämpimällä säällä hypähtää uimaan. Mutta muutkin voivat tulla istuskelemaan tai uimaan vajan eteen.  

Kesällä kylissä on elämää ja venesatamissa ruuhkaa. Kun lomakausi loppuu, ravintolat ja useimmat kaupat sulkevat ovensa, kylät hiljenevät ja iltakävelyllä saattaa nähdä talojen ikkunoissa enää vain muutamia valoja. Vilkkaista kesäkylistä tulee syksyn ja talven pitkiksi kuukausiksi aavekaupunkeja.

Välittäjilläkin on myynnissä kahdenlaisia taloja, paikallisille tarkoitettuja kohtuuhintaisia ja näitä vapaa-ajanasujien ”miljoonataloja”. Eikä paikallisilla olekaan juuri asiaa huvilakyliin kuten Grundsundiin. Jan-Eric ei muista, milloin viimeksi joku paikallinen olisi ostanut talon hänen kylästään.

Vähän matkan päässä Jan-Ericin kylästä on toisenlainen, halvempi, vapaa-ajanasumisen malli. Talot on rakennettu vieri viereen tasaiselle pellolle. Tontit ovat hyvin pienet. Talo, autotalli ja ulkorakennus täyttävät lähes koko tontin. Kuvittelen mielessäni keskikesän myöhäisiltaa, jolloin jokaisella takapihan terassilla istutaan melkein naapuritalon seinässä kiinni.

Citymökkejä. Lysekilissä vanhan kaupungin talojen pikku huoneistot ovat viime vuosina muuntuneet göteborgilaisten ja trollhättanilaisten kaupunkilaisten ”city-mökeiksi”. Hyvää siinä oppaamme mielestä on, että taloja hoidetaan, huonoa taas se, että niissä asutaan vain muutamia viikkoja vuodesta. Lomanviettäjien myötä myös tänne on tullut myös muutama  sisustuskauppa ja muodikas rantaravintola.

Kysyn Jan-Ericiltä, mitä lomalainen ruotsalaisella rannikolla tekee. "Veneilevät, tapaavat ystäviään, grillaavat tai syövät iltaisin ravintolassa.”

Pienessä idyllisessä Sotenäsin rantayhteisössä myös shoppaaminen on tärkeää lomapuuhaa. Rantatiellä ravintoloiden lomassa on vieri vieressä laadukkaita vaate- ja sisustusbutiikkeja, joissa lomalaiset kiertelevät katselemassa ja ostamassa.

Samaa kysyn taas Norjan puolella tuntureilla. Miten täällä saa ajan kulumaan? Oppaamme Fredrik pitää kysymystäni outona.  ”Yksinkertaista! Reppu selkään ja tunturiin! Kävelemään tai hiihtämään!” Illalla norjalaismökeissä tehdään yhdessä ruokaa tai mennään ravintolaan syömään. Fagernesin pääkaduilla on paljon ravintoloita ja kiinnostavia kauppoja. Pienessä ostoskeskuksessa on muun muassa hyvä kirjakauppa ja laatumerkkejä myyvä vaatekauppa sekä monipuolinen lastentarvikekauppa.

Mökit ovat Fagernesissa tunturien rinteillä lähellä toisiaan. Kun Ruotsissa talot olivat vaaleiksi maalattuja, täällä ne ovat tummia, ruskeita tai mustia, vain ikkunanpielet ovat valkoiset. Täälläkin kaikki on laadukasta, talot hyvässä maalissa, kivijalat kunnossa, kauneimmissa taloissa on perinteinen turvekatto. Pihat ovat siistit, mitään irtotavaraa ei ole jätetty näkyviin.

Tunturit ovat osittain kaljuja, puita on vähän ja talojen pihoissa on pelkkää matalaa tunturikasvillisuutta. Siellä täällä on tienviittoja, jotka kertovat kuinka monta kilometriä on johonkin vaellus- tai hiihtokohteeseen. Paikallisessa ravintolassa näemme kahvilla pitkiä ja päivettyneitä miehiä, norjalaisia ulkoilmaihmisiä, kuin suoraan matkailuesitteistä.

Kummassakin kohteessa oppaamme olivat ylpeitä alueistaan. Ihmetystä siellä herätti kyselyni saunoista. Mökeillä niitä ei ole, mutta uimahalleissa ja hotelleissa on, minulle vastattiin.

Ruotsin puolella oppaamme muistuttivat rannikon lomalaisten ykkösharrastuksesta, veneilystä. Norjalaiset taas palasivat yhä uudelleen ylistämään vaeltamisen ihanuutta.     

Suomalaisen mökkiasumisen ykkösjutut

Mutta mitenkähän ruotsalaiset ja norjalaiset oppaamme kokisivat suomalaisen mökkeilyn täällä Saimaan seudulla? Kestäisivätkö he hiljaisuutta ja yksinäisyyttä tiiviiden mökkikyliensä jälkeen? Tuntuisiko saunominen privaattisaunassa epämukavalta? Entä pulahtaminen löylyjen välillä järveen? Miltä oppaistamme tuntuisi vaellella metsässä mökin takana tai istua terassilla illalla kuuntelemassa luonnon ääniä? Houkuttaisivatko marjastaminen tai pienet ulkotyöt kuten vaikka halonhakkuu?

Omassa listassani ovat ainakin nämä:

1. Mökilleni kuuluu sauna, oma ranta ja laituri. Voiko hyvää mökkiä olla ilman saunaa? 

2. Mökillä nautimme yksityisyydestä.  

3. Mökkimaisemaan kuuluu metsä siinä kuin vesikin. Onnenhetkiä tuovat marjastus ja sienestys ja luonnossa samoilu.

4. Loma-asuntomme ”metsässä” on lähellä elinvoimaista kaupunkia. Täällä saamme kaupoista ja tuottajilta lähellä tuotettua ruokaa, käytössämme ovat monenlaiset palvelut, jopa kätevämmin saatavilla kuin pääkaupunkiseudulla. Innostumme joka kesä paikallisista kahviloista, ravintoloista ja kulttuuritapahtumista. Viemme sinne mukanamme ystäviämmekin.