Laiturilla - Mökkikirje 3/2015

Kaksi taiteilijaa - kaksi puutarhaa


Mökkikirje 3/2015 | Kirjoittaja: Leena Karo


Mikkeliläiset Eija Vatanen-Siitari ja Tiina Kylliäinen ovat avanneet omat puutarhansa yleisölle Avoimien puutarhojen päivänä. Molemmat ovat luoneet näköisensä elävän taideteoksen. Opi heiltä!

Siilinpihassa on 3 500 neliötä ja 1200 erilaista kasvia  

Eija Vatanen-Siitarin Siilinpihalla, on 1 200 erilaista kasvia. Eija pitää blogia ja hänen puutarhastaankin löytyy siilejä, varsinkin keraamisia. Niin ja puutarhakissa Orvokki auttelee emäntää ahkerasti.

-Tärkeintä minulle puutarhanhoidossa ovat taide, kierrätys, viihtyminen, ilo puutarhassa ja luonnonmukaisesti itselle kasvatettu ruoka. Keräilen vanhoja perennoja ja harvinaisiakin kasveja. Keräilen vanhoja perennoja ja harvinaisiakin kasveja. Minua kiinnostaa puutarhan feng shui. En kuitenkaan noudata sen oppeja tunnontarkasti omassa puutarhassani, vaan toteutan niitä luovasti.   

Miten sinusta tuli ihanan puutarhan haltija?

-Kymmenisen vuotta sitten muutin tänne Kallajärven rannalle kun avioiduin nykyisen mieheni Sepon kanssa.

Puutarhaa ei oltu hoidettu vuosiin, paikka oli aika villiintynyt. Vanhat omenapuut, syreenit, pensasruusut, marjapensaat ja jokunen perenna sinnittelivät silti. Seppo oli rakentanut pelloilta löytyneistä kivistä hienot kiviportaat ja kivikäytäviä. Ne olivat hyvä runko puutarhalle. Aviomies antoi minulle "luvan" tehdä puutarhasta mieleiseni. Siitä se lähti! Tällä hetkellä Siilinpihassa on reilut 3 500 neliötä hoidettua puutarhaa ja n. 1200 erilaista kasvia.

Miten luonnehtisit omaa puutarhaasi? Mikä tekee siitä ainutlaatuisen?

-Olen ottanut vaikutteita englantilaisesta Cottage Garden- tyylistä. Toisena tärkeänä asiana on puutarhan feng shui, jota käytän apuna, mutta molempia luovasti ja rennosti suomalaisittain. Lisäksi kierrätys ja luonnonmukainen puutarhanhoito ovat erityisen tärkeitä asioita. Hankin hyvin vähän mitään uutta vaan hyödynnän kaiken mahdollisen vanhan puutarhan rakenteissa ja mm. kattamisessa. Mietiskelymaja on esim. tehty vanhojen joustinpatjojen metallipohjista ja istutusalueiden kattamiseen ja perustamiseen  käytän kaikki pahvit, sanomalehdet ja jopa vanhat lakanat. 

-Siilinpiha on minun näköiseni rönsyilevä, värikäs ja monipuolinen ja tavallaan maalauksellinen puutarha. Kasveillakin voi maalata samoin kuin teen väreillä kankaalle tai paperille. Se on myös omasta mielestäni harmoninen ja rauhoittava. Puutarhaani liittyy paljon iloa, mutta myös suuri suru. 

-Tyttäreni kuolema n. seitsemän vuotta sitten toi aivan uusia merkityksiä puutarhaani. Tyttäreni muistoksi rakennan pikkuhiljaa Keijupuutarhaa todella vanhan kotikuusen alle. 

-Hyötypuutarhassa kasvatamme paljon itsellemme syötävää, niin marjoja kuin vihanneksiakin, mahdollisimman luonnonmukaisesti yhdessä muutamien ystävien ja sukulaisten kanssa. Nykymaailmassa on mielestäni hurjan tärkeää tietää, mitä syö. Itse kasvattamalla sen tietää.

Mitä puutarhassasi vierailleet ovat siellä ihastelleet?

-Kasvirunsauteen ja monipuolisuuteen monet kiinnittävät huomiota, samoin puutarhan laajuuteen ( miten jaksat hoitaa näin suurta puutarhaa? ). Kierrätysideat ihastuttavat myös paljon. Moni ei tule ajatelleksi, miten vanhoja ja jopa rikkinäisiä tavaroita voi hyödyntää. Puutarhan monipuolisuus, erilaiset tilat ja "huoneet" ihastuttavat, mutta erityisen usein mainitaan Siilinpihan virkistävä ja rauhoittava tunnelma.

Mistä erityisesti iloitset puutarhassasi tänä kesänä?

-Pionien, pensasruusujen ja erilaisten varjoliljojen upea kukinta on ollut ihanaa tähän mennessä kesää. Alkukesän huimaava lemmikkien kukinta ja nyt päivänkakkaroiden kukinta. Monet luonnonkasvimme ovat uskomattoman hienoja puutarhassa. Niiden arvostuksen toivoisin lisääntyvän. Siemenistä kolme vuotta sitten kasvattamani sinivaleunikko "Hensol Violetin" ensimmäinen kukinta on ollut myös yksi kohokohdista. Kesää on niin paljon jäljellä, että näitä kohokohtia riittänee. Hurmaannun melkein kaikesta puutarhassa!

Mikä tänä kesänä harmittaa?

-Sateiden runsaus on vähän harmittanut, mutta toisaalta siinäkin on hyvät puolensa. Kasvit ovat rehottaneet ilman ylimääräistä kastelua. Kuisti on meidän kesäolohuone, mutta tänä kesänä olemme olleet siellä aika vähän läpimien päivien vähyyden vuoksi. Ensimmäisten liljakukkojen ilmestyminen on sen sijaan harmittanut kovasti! Niistä ei pääse eroon kuin keräämällä pois ja putsaamalla liljojen lehtiä ahkerasti. Kova homma, mutta toistaiseksi olen voiton puolella. 

Mitkä tehtävät odottavat sinua elokuisessa puutarhassasi? 

-Uusien kasvien istutukseen ja vanhojen jakamiseen ja siirtämiseen elokuu ja syyskesä on erityisen hyvää aikaa. Koska maassa on hyvin kosteutta, kasvit juurtuvat hyvin. Rajaan istutusalueet nurmikosta kanttaamalla reunat ja sen teen yleensä elokuussa, samalla kitken rikkakasveja pois. Elokuussa kerään myös kasvien siemeniä, jotka ovat kypsyneet. Niistä kasvattelen uusia kasveja tai jaan tai vaihdan niitä puutarhaystävien kanssa.

Mikä kasvi on oma suosikkisi? Miksi siitä pidät? Miten se on "kulkeutunut" puutarhaasi?

-Hurjan vaikea kysymys, koska pidän niin monista kasveista. Toisaalta luonnon kasvit ja perinteiset perennat ovat minule tärkeitä vaalia, mutta myös erikoisuudet kiinnostavat, olenhan kasvikeräilijä.

Jos nyt pari vain pitää mainita, niin joka kesä hurmaannun valkokukkaisen sinivaleunikon kukinnasta. Se on vaikea kasvatettava, mutta menestynyt täällä hyvin. Taimen olen saanut  ystävältäni Pirjolta, joka on huikea erikoisten kasvien kasvattaja. Perinteisistä perennoista hehkuvan punainen palavarakkaus on hieno, jo nimensäkin vuoksi. Sen olen saanut taimien vaihtotapahtumasta vuosia sitten.

www.siilinpihalla.blogspot.fi
eijavatsii@gmail.com

Kuvat: Eija Vatanen-Siitari