Äitien ruoka oli täyttä gourmetia!


Mökkikirje 1/2015 | Kirjoittaja: Leena Karo


Näin tänä keväänä televisiosta Karen Blixenin romaaniin perustuvan vanhan elokuvan, jossa Babette-niminen nainen tekee mahtavan aterian koko ikänsä ilottomassa ruokaympäristössä eläneille ihmisille. Jo kokkaajan paneutuminen ruoan valmistukseen on täyttä taidetta, puhumattakaan niistä taivaallisista tuoksuista ja mauista, joita hän loihtii. 

Jyrki Sukula sanoi eräässä haastattelussa, että maailman parasta, yksinkertaista ja hyvää ruokaa tekevät kotiemme huolenpitäjät ja mestarikokit, äidit.

Oma kirja-aarteeni sisältää kirjailijoiden kertomuksia äideistä ja heidän tekemästään ruoasta. Tarinat paljastavat, minkälaisia huippukokkeja entisajan äidit tietämättään olivat. Kotona tehtiin laadukasta perusruokaa, jota moni kirjoittaja vasta nyt aikuisena osaa arvostaa aivan toisella tavalla kuin lapsena.    

Yhden kirjoittajan äiti oli työskennellyt keittäjänä ennen kuin joutui "syrjäkylille mökin akaksi". Vaatimattoman maalaispöytään tuli uusia tapoja ja ruokia. Miniällä ei ollut edes paikkaa ruokapöydässä, vaan hän seisoi hellan vierellä valvomassa keitoksiaan ja palvelemassa pöydässä istuvia. Mutta hänen valmistamansa ruoka oli nykyajankin mittapuun mukaan täyttä gourmetia.

Erään toisen kirjoittajan äitiä eivät reseptit kahlinneet. Äiti teki kaiken käsin ja hänen "ihonsa maku" tarttui ruokaan. Kirjoittajan mielestä ruoista tuli siksi niin maukkaita. 

Yksi äiti oppi naimisiin mentyään tekemään miehensä kotipuolen karjalaisia ruokia ja valmisti niitä niin kauan kuin oli rakastunut. Kun rakkaus loppui, hän palasi takaisin pohjalaiseen ruokakulttuuriin.

Eräs kirjoittaja muisteli maalaislapsuutensa sunnuntailounaita. Parsakeittoa oman puutarhan antimista, tuoretta, kotona leivottua hiivaleipää, oman maan perunoita, salaattia ja vihanneksia, kotikanalan munia, itse kirnuttua voita, tuoretta kermaa, vadelmahilloa puutarhan marjoista…

Ja näidenkin hienojen ruokapatojen äärellä lapset unelmoivat kaupan ostoherkuista eivätkä silloin vielä tajunneet, minkälaista huippugourmetia he kotona nauttivat!

Inspiroivia torireissuja, hyviä lähi- ja luomuruokalöytöjä, yllättäviä ravintolaelämyksiä. Ruokakesä on nyt parhaimmillaan täällä Mikkelin seudulla! 

Seuraava kirje ilmestyy 16.7.
Leena Karo